2003

27.1.2004

Vuosi 2003 oli tyypillinen Kumikameli -vuosi.

Muutamia keikkoja tehtiin, jotka meni mahtavasti.

Tammikuussa Pikkurundi Aku Ankkulin kanssa, sekä Ilosaarirockin yhteydessä ”40 koiraa klubilla” Joensuun Teatteriravintolassa 14.7.2003. Tais olla 6 keikkaa yhteensä. Vittu ja saatana.

Levyä ei julkaistu, mutta helevetimoinen määrä väsättiin biisejä, raatoja oli yli 40 ja Kameli-demoksi asti niitä päätyi 20. Helmikuussa 2004 julkaistavalle Kinahmo -täyspitkälle niistä tehtiin valmiiksi 16 + Väänäsen Jonen tekemä hirmuinen Metallimix rallista nimeltä ”Kusiainen”.

Se vähän nauratti, kun olis voitu tehä joko puhtaasti HC:tä sisältävä äänite, tai sitten pelkästään Hevanderi-möyrintää sisältävä levy. Onneksi, tai sitten ei, päädytiin kuitenkin yhdistämään molempien mahtavien musiikinlajien parhaat puolet!

KINAHMO -levyn äänityksistä herui tämmöistä höpinää …

Lokakuu 29, 2003 klo. 08:05:46:

Rääääh, eilen alkoi sitten laulusessiot. Vittu että on kamalaa. Miusta ei tule IKINÄ laulajaa. Väänäsen Jone rääytti miulla 3 tuntia zipaletta ”Pöytä on katettu” – oli nimittäin laulumelodiassa duurit ja mollit sekasin ja Autotune meinas RÄJÄHTÄÄ kun yritettiin koneellisesti saada miun kiekumista kohalleen. Perkele. Rääkymisrallit meni onneks paljon helpommin. Ei tarvinnu vahtia ku rytmissä pysymistä! Nyt on kurkku ku riivinrauta. Tänään pitäs jatkaa, köh-köh. Määkimättä on muistaakseni vielä 10 zipaletta. Suurin osa onneks rääkymisosastoa. Eesti punk never ties.

Lokakuu 30, 2003 klo. 08:17:11:

Köh,köh. Rähinät senkun jatkuu. Jälellä olisi vielä 6 hc:tä (Supermies, Kinahmo, Kammottava pilailija, Runous ja Kirjallisuus), vähiin menee ennen ku loppuu. Väänäsen Jone kyllästyi miun epävireiseen kirkumiseen ja rakenteli Autotune-helvetin joka mahollistaa sen että mie vaan rääyn yhtä ääntä ja hää sitten koskettimilla soittaa tavoitellun melotian justiin kohalleen. Ukko kuulkaa kiekuu korkeemmalta kuin Tarja Turunen tahi matalemmalta ku Jorma Hynninen. Kyllä tekniikka on mahtavata! Ja mie myös 🙂 Jopen perkeleen basso ollu epävireessä pohjia soitettaessa luvattoman monessa rallissa. On ukolla hommia viikonloppuna. Sain soittaa akustista kitaraakin kappaleeseen Pienen populaation ongelmia. Mahtavan runollinen oli tunnelma studiossa.

Marraskuu 01, 2003 klo. 12:14:14:

Nauratti kovin kun tänään klo. 12.00 marssin Torikadulle näjet pimeän studion sohvilla lojui hyvin pahan hajuisia ja krapulaisia ukkoja. Ensimmäisenä huutaa bassotaistelija Vento buranaa jota ei ollut mukana kellään lain. Apteekkin lähti hän Matjeksen kanssa joka oli valkeampi kuin lakana konsanaan, mutta ei yhtä puhdas. Äänensärkijä Väänänen kertoi värisevällä äänella surullista tarinaa rafintola Karelian nakkiputkasta ostetun ruoka-annoksen seikkailuista alas ja ylös kulkemisesta ruokatorvea pitkin. Kitarataiteilija Musikkaa ei vielä näy. Onneksi. Meikäläinen ajoi taas yöllä rekkaa, pohjoisessa tällä kertaa. Meinasin täräyttää porotokan nurin, vaan ammattimies hallitsi ajokkinsa ja pienestä perävaunun heittelehtimisestä huolimatta selittiin ilman henkilö-, poro- tai aineellisia vahinkoja. Kuorma päätyi Rovaniemelle ajallaan ja moitteettomassa kunnossa. Ammattimies on aina ammattimies. Juu, tänään vuorossa bassojen paikkaukset, puuttuvat kitarat & sonnilaumat. Päätän raportin tästä tähän. Kohta saan siiteriä.

Joskus joulukuun puolivälissä 2003

Pirumoisen väännön ja sekoilun jälkeen Ema ”too louder” Hurskainen hoiteli miksaukset himpeen. Myö sitä kokeiltiin Jonen ja OM:n kanssa puuhastella, mutta kuulosti vähän kesyltä. Ema vaan juhli kun pääsi esittelemään, ettei Cubasen mikserissä oo yhtään kanavaa joka ei vilkuta punasta. Rajua.

Kuvattiin kovasti DV -kameralla studiossa. Ne on jossain tuolla Kuvia -osastolla. Katelkaa jos kiinnosta. Kalpene Spede. Tai no, kalvennuhan se jo on, kuollu. Luuta.

Joensuussa

Toppo

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *