Kinahmo 2004

KUSIAINEN
olen niin pieni, on päänikin pieni, sen sisällä aivot pikkuruiset
pienet on mietteet, pienet on murheet vaan välillä ne
murtais vaikka jättiläisen

korteni kannan yhteiseen kekoon, pikku asioista nurise en
olen niin pieni, on korsikin pieni vaan matka on pitkä
ja vaivalloinen

kokoni vuoksi usein huomaamatta jään
on helppo minut jalan alle litistää
ei pikkuruisten luitteni rutinaa
huomaa ison koneen rattaissa
vaan minulla on miljardi ystävää
on meitä kuin pisaroita meressä
yhdessä me tasoitamme vuoria
yhdessä me tyhjennämme kaupunkeja

meitä on valkoisia, meitä on punaisia, meitä on keltaisia,
onpa meitä mustiakin

kokoni vuoksi usein huomaamatta jään
on helppo minut jalan alle litistää
ei pikkuruisten luitteni rutinaa
huomaa ison koneen rattaissa
vaan minulla on miljardi ystävää
on meitä kuin pisaroita meressä
yhdessä me tasoitamme vuoria
yhdessä me tyhjennämme kaupunkeja

minulla on miljardi ystävää
on meitä kuin pisaroita meressä
yhdessä me tasoitamme vuoria
yhdessä me tyhjennämme kaupunkeja
pohjan alta jyrsimme uskonnoilta
häädämme kansoja kodeistaan
aseista riisumme armeijoita
kulttuurit jäljettömiin katoavat
älä ala pienemmilles vittuilemaan

 

KINAHMO
kyllä maalla voisi joskus olla melko mukavaa
jos naapurit ois lähempänä ja asuis kerrostalossa
vastapäätä alkoa, burger-paikan kupeella
firnokauppa saisi olla vaikka alakerrassa

kyllä maalla voisi joskus olla melko mukavaa
jos ei olis elukoita jotka haisee paskalta
jos kännykässä kentät riittäis, telkkarissa kanavat
video-vuokraamosta löytyis väkivaltaa ja pornoa

siihen asti pysyttelen poissa Kinahmosta
kyläkaupan tarjouksiin en sorru enää koskaan
siihen asti pysyttelen poissa Kinahmosta
turvenuijat teille enää keskisormen nostan

kyllä maalla voisi joskus olla melko mukavaa
jos pellot olis paketissa ja kasvais vaikka ruohoa
ja mehtä olis edes vähän kauempana talosta
karhut tulee aina popsii vahtikoiran kopistaan

kyllä maalla voisi joskus olla melko mukavaa
jos radiosta tulis muutakin kuin Mikko Alataloa
jos maito tulis purkista ei haisevasta hiehosta
ja naapuri puhus muustakin kuin Miedon sadasosasta

 

KOIRA
haukkuu (hau-hau)
haukkuu (hau-hau)
haukkuu (hau-hau)
haukkuu (hau-hau)

piti olla lempeä
piti olla sisäsiisti
piti olla koulutettu
eikä pitänyt purra

söi puujalan isoäidin
söi naapurin paksun pojan
repi kumit fillareista
määkivien usokkien

koira


MEHTÄ
naavaisia kuusia
roskalehtikoivuja
pihkaisia mäntyjä
koukkuselkä katajoita
joihin kapsahtaa

täynnä ilkeitä petoja
kerjääviä karhuja
juonikkaita kettuja
ulvovia susia
ä käisiä jäniksiä

mehtä

mehtä, pimeä ja uhkaava
mehtä, kartat johtaa harhaan
mehtä, kompassikin paskana
mehtä, elä eksy polulta

känniset metsästäjät
ampuvat kaikkea
mikä liikkuu
tai jököttää paikallaan
siellä lyijymyrkytyksen saa

 

PALKKAPÄIVÄ
ja tämä aamu
kuin eilisaamu
tai toissa-aamu
tai kaikki aamut
nuo ennen sitä
ei sitä huomaa
jos ei tarkista
kalenterista

ja aamupäivä
kuin horroksessa
äänet vihloo
ja valot viiltää
ja aamupäivä
kuin aamupäivät
ovat olleet
ennen tätä

tuli korsi joka selän katkaisi
hiekanjyvä, joka säkin repäisi
pisara liikaa
joka padon mursi
tuulen puuska joka korttitalon kaasi
tuli korsi joka selän katkaisi
hiekanjyvä, joka säkin repäisi
pisara liikaa
joka padon mursi
tuli joku joka reunan yli tuuppasi

peset kädet
peset kasvot
kuivaat kädet
kuivaat kasvot
pyyhkäiset tahran
hihansuusta
irtohiuksen hartialta

 

RUNKKARI-KLUBI
on meillä oma salaseura, seura hyvin salainen
sen jäsenistä muodostettu armeija maanalainen
meihin kuuluu yhteiskunnan kerma, herrat hidalgot
tohtorit ja tuomarit, it-pomot out jo on

on meillä oma symbolikin, merkki tuulilasissa
toistemme autot tunnistamme, aamuruuhkassa
toisiamme kättelemme, tunteella ja lämmöllä
kämmeneen me sylkäisemme, vaikkei töitä tehtäiskään

muista ettet paljasta, mitä keskenämme touhuamme
muista ettet kerro, mitä salaa puuhataan
muista ettet paljasta, kuinka itseämme viihdytämme
muista ettet kerro, tai ryhmä kurittaa

on meillä oma piilopirtti synkän korven keskellä
me siellä salaa kokoonnumme, perjantaisin viideltä
vieraitakin sinne viemme, tosin side silmillä
tyrmättyinä, kolkattuina, ei ne muuten lähtiskään

 

DIVARISSA
Aika seisoo hämmentyneenä
Huoneen pimeimmässä nurkassa
Pöly kiipeilee sen harmailla
Kulmakarvoilla

Vuosisadan kauhutarinat
Löytyvät halpislaatikosta
Dracula ja Vampirella
Hampaat toistensa kurkulla

Kaikki kylpee valossa
Lamppuun palaneen kärpäsen värisessä
Ei kassakaan oo kilahtanut
Vuosikausiin kertaakaan

Ja yöllä 100 tylsää sahaa vonkuu Peltoniemen Hintrikkaa
Julmat miehet repii irti lihat lasten luista
Lämpötila lähentelee 100 C astetta
Suhteellinen kosteus 100 prosenttia

Omistaja kasvanut kyynärpäistään
Kiinni tiskiin mahonkiseen
Niiden varjo näyttää pedolta
sadun Grimmin veljesten

 

KIRJALLISUUS
romantiikkaa
kauhua
suomesta
ruotsista
joka paikasta
sitä puskee

fakta
fiktio
gi-jyrk
jyrs-kuur
sidottu
nidottu

kirjallisuus

piristää
nukuttaa
oksettaa
vituttaa
koko kirjo
tarjolla

kirjallisuus

varokaa proosaa
karttakaa runoutta kuin ruttoa

 

RUNOUS
baskeri
patonki
huivi
harvat viikset
samettihousut
imelä ilme
kainalossa
aina kirja

loppusoinnut
täytyy olla
että juntit
tajuaa
runoratsu
hopotitihop
leivän päälle
meetvurstia

runous (on perseestä)

runoilta
vittu joo
lausuntaa
huokailua
kynttilöitä
suitsuketta
divaanilla
paskaa musaa

 

RUINAAJA
älkää kasatko paineita
mun hentoisille hartioille
en vastuuta jaksa raahata
voin taakan alla luhistua

älkää hoputtako
kiire saa mut lamaantumaan
kuin kissa auton valoissa
teeskentelen patsasta

antaudun ja luovutan
valkoista lippua heilutan
antaudun ja luovutan
kädet ylös ja housut alas

ruinaan, armoa
ei saa, kiusata

älkää niskaan huohottako
en ahdistukselta unta saa
ensimmäinen ruma sana
ja täydellisesti romahdan

 

SÖNDER
pikku lapsi paperinukelta
leikkas irti sydämen ja pään

räpiköit kuin jään alla
etkä löytäis reikää josta happea haukata

olet rikki, aivan rikki
ei riekaleista sais kasaan
ihmisen irvikuvakaan
olet rikki, liian rikki
ei riekaleista sais kasaan
riekaleitakaan

liian kauas, liian syvälle
että pääsisit, jälleen pinnalle

 

KAMMOTTAVA PILAILIJA
kuka tekee lumivyöryt
kuka tekee metsäpalot
kuka siirtää mannerlaatat
kuka nostaa tulva-aallot (hyökyaallot)
kuka veivaa käsin käyntiin
kammottavat hurrikaanit
arvaas kuka oikein keksi
hitlerin ja ku-klux-klaanin

kuka tulee kaivot kuivaa
kuka avaa myrkkyhanan
kuka yöllä salaa kylvää
heinäsirkat viljapeltoon
kuka köyhän vaimoparan
jälleen kerran paksuks panee
saa ukkoparka koukkuselkä
yöt ja päivät töitä painaa

minä olen, kammottava pilailija
ikivanha, kammottava pilailija
tanssin siltojen kanssa
lennän luotien kanssa
minä olen, kammottava pilailija
ikivanha, kammottava pilailija
ja kunniaksi ruojan
kuin vuohi nyt veisaan

kuka käski patsaat kaataa
kuka käski taulut polttaa
kuka työnsi tnt:tä
jätti-buddahan persereikään
kuka kynsin hampain repii
appo auki vanhat haavat
vanha juttu, tuttu kaava
mellakoista kaikkia alkaa

 

SUPERMIES
tanssin tappelen nauran ja nussin
kaikkea teen yhtä aikaa
tanssin tappelen nauran ja nussin
kaikkea teen yhtä aikaa

käykää päälle porukalla
riemua riittää pidemmäksi aikaa
käykää päälle porukalla
riemua riittää pidemmäksi aikaa

supermies

tanssin tappelen nauran ja nussin
pihalla kilpaa kaikkien kanssa
tanssin tappelen nauran ja nussin
pihalla kilpaa kaikkien kanssa

naiset, lapset ja elikot pankaa
lukkojen taakse kun toiminta alkaa
naiset, lapset ja elikot pankaa
lukkojen taakse kun toiminta alkaa

 

PÖYTÄ ON KATETTU
on syytä heti huomauttaa, kyseessä ei sattuma
ei harmitonta pilaa, tai koirankujeita
ei hetken mielijohde, tai piuha solmussa
vaan tarkkaan suunniteltua
harkittua pahaa

asialla yksi, tai useampi peto
nurkkaan ahdistivat, kuin saaliseläimen
jäi huudot kuulematta, naapureiltakin
vai kuuliko ne kaikki
mutta eivät piitanneet

ei rikkomatta jäänyt, yhtään huonekalua
ei yhtään suurta luuta, ei sisuskalua
nimikirjaimensa, oli vielä veistäneet
jollain teräaseella
sen rintalastalle

he nauttivat illallista, kynttilän valossa
ja illan ruokalistalla, herra naapuritalosta
b-rapun leskirouva, vieraana viime viikolla
sen kirkuva jälkikasvu, uinuu pakastearkussa

 

EKOSYSTEEMI HAISEE
alla savuava kasa itärojua
sylkee pientareelle lyijyä ja ruostetta
myyrä hämmästelee mikä selkää kutittaa
onneksi tulee haukka joka sitä raaputtaa,
kunnolla

paristot ja akut talousroskiin vaan
jäteöljyt kompostoriin meillä lkumotaan
mato hämmästelee miksi nahka savuaa
onneksi tulee joku joka koukkuun pujottaa

ravintoketju on juuri niin vahva
kuin on sen heikoin silmukka
sen toisessa päässä on kusta ja paskaa
ja toisessa kierrätyspahviaivoja

njää-njää-njää-njää, minä en kierrätä
njää-njää-njää-njää, kierrätys on perseestä

kädessä kierrätyspahvinen kyltti
vastaan kaikkea kamalaa
likaista, karvaista ja julmaa
kallista ja keinotekoista


PIENEN POPULAATION ONGELMA
hassu hattu
hassut jutut
hassu perhe
samoin suku
hassu talo
umpilaho
pihakin ku viidakko

löytyykö lääkettä, kylähulluuteen
joku pilleri, tai ehkä rokote
löytyykö lääkettä, kylähulluuteen
vaikka naama kumia
se sattuu kun hakataan

vino naama
ja toinen jalka
on jotenkin
kampura
tukkakin kuin
marjapuska
josta rastaat
on syönyt marjat

isoveli
isä, veli
isosisko
ä iti, sisko
pikkuveli
kuin pikkusisko
pikkusisko
kuin pikkuveli

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.