URHO kaikki alkoi vaivihkaa hilseilyä iholla jotain narskui suussa halkeilua hampaissa soraa löytyi kynnen alta sormista ja varpaista vaikka olin vasta pesty selkäsaunassa
muutos jatkui pikkuhiljaa kankeutta raajoissa herätessä huomasin ei niveliä sormissa ei rystysissä kyynärpäissä lumpioita polvissa portaat alas päätä pahkaa nilkat suorakulma
minä tukki, pylväs minä olen pulassa minä olen näköispatsas pulun paskaa tukassa kivijalat vajoavat maahan syksyn sateissa tuulen tuoma lehti kertoo kylähullu kateissa
kaikki alkoi vaivihkaa hilseilyä iholla jotain narskui suussa halkeilua hampaissa soraa löytyy kynnen alta sormista ja varpaista pohjavesi kutittelee kivisiä nilkkoja jumissa
KAINO tuuli teroittaa hampaitaan sen rokonarpiseen pintaan irrottaa palasen kerrallaan se katoaa tomuiseen kitaan pakkanen nurkissa mellastaa tuuli lunta tupaan kuskaa se silmänsä sulkee ja odottaa onpa kevääseen vielä matkaa aurinko armotta korventaa sen vanhaa ja ryppyistä nahkaa sade piiskalla sivaltaa halla hampaat irvessä hakkaa ylimmät ystävykset alimmasta helvetistä
Kaikille tarinoiden henkilöille ja heidän seikkailuilleen löytyy vastine todellisesta elämästä. Heidän nimiään ei ole vaihdettu, jotta asianomaisten tunnistaminen olisi mahdollisimman helppoa. Toivottavasti he myös itse tunnistavat itsensä, se olisi heille aivan oikein. Toivottavasti heistä tuntuu oikein pahalta.