VIHONVIIMEINEN LEHMIPOIKA
Olen preerian lehmipoika vihonviimeinen,
joudan tästä piakkoin jo eläkkeelle…
Olen preerian lehmipoika vihonviimeinen,
paikkani luovutan mä sähköpaimenelle…
Vaan lännessä ennen kaikki oli toisin,
vapaana kuin tuuli, halki maiden kuljin.
Nuotiota polttelin vain erämaiden reunoilla,
kojootit ja ratsu laiha ainoana seurana…
Intiaanit alistuneet asuu reservaateissa,
turisteja viihdyttävät, tanssivat vain tanssejaan.
Sadetanssi kello kaksi, sota kello kahdeksan,
totemiinsa veistäneet on lärvin ruotsin kuninkaan…
Vaan lännessä ennen kaikki oli toisin,
karja huippuun jalostettu tyhmempää on nykyisin.
Lehmipojan viimeisen on aika vaihtaa maisemaa,
ratsastella yksin kohti solariumin laskua…
NAHKASUIDEN PALUU
Eräänä kuutamoiltana,
jälkeen hetken keskiyön.
Kaatui kivet kirkkomaan,
kuka teki ilkityön?
Revittiin kukat ruukkuinen,
heitettiin kirkon eteiseen.
Kirkon kellot yössä kaikui,
rikkoi hetken sinisen…
Homekorvat maasta nousee lähes tasatahtia,
Nahkatukat kuussa loistaa nahkasuita naurattaa…
Söivät vanhan kirkkoherran,
suntion hirttivät pylvääseen.
Rikkoivat kylän kaikki kellot,
kuu pysähtyi taivaalle…
Asui silmätön ystävämme,
pieni ja liukas liikkeinen.
Samaa söi päivästä päivään,
SIENIÄ SIENIÄ SIENIÄ…
Joskus juhlapäivänä, tuli kärpästä…
Hän oli pieni olmi vain, sokea.
Ei aurinkoa, koskaan saanut kokea…
Vanha olmi koskaan kai, ei nähnyt kedon kukkia.
Vaan pienet olmit silmät sai,
Kirkkaassa päivän valossa…
PYHÄN KYTTYRÄN VELJESKUNTA On tapahtunut holtiton rakennemuutos,
jo loppuivat nälkä ja ainainen puutos
Pelko ja epätoivo pahoja unia
pakkaset hyytävät menneen talven kumia.
Sarvesta härkää ja kumista miestä,
itämaan viisaat on tehtyjä piestä.
Idästä kaukaa, jostakin tulivat
ja jalkojen juuresta lumetkin sulivat…
Pyhän kyttyrän veljeskunta, miehet viisaat idän maan…
Pyhän kyttyrän veljeskunta, mustan kumin ruhtinaat…
Ovat rotaryt avun tarpeessa ja,
vapaamuurarit linnassa.
Leijonat kadottaneet hampaansa ja
naukuvat peloissaan…
MAMMUTTI-LAULU
Se lienee lajinsa viimeinen, jätti tasalämpöinen.
Ontuen näyttämöltä poistuu, Darwinin oppeja noudattaen…
Sen syöksyhampaat jo kellastuneet, tylsyneet ja halkeilleet…
Sen karvaiseen kylkeen joku näyttää, ristinollaa pelanneen…
Ja kärsällään se hiljaa soittaa, laulun alakuloisen…
Vain itselleen se sitä soittaa, Mahleria mukaillen…
Takajalkaansa laahaten, selkä kylmässä höyryten.
Halki jäisen aron kulkee mammutti purutäytteinen…
VARJOTON KESKONEN
Ei loistanut kuu, eikä tuikkinut tähti
kun katkera keskonen kotoansa lähti.
Ei hyvästellyt äitiä, ei hyvästellyt isää.
Pimeässä kotilieden lämmön hän jätti!
Vähän oli mittaa ja vähän oli ikää vaan
eipähän haitannut paljoakaan.
Laiha oli lompsa, vaan laihempi mies:
Ei jättänyt valossa varjoakaan…
Varjoton keskonen maantiellä kulki,
yksin varjoaan etsiskeli.
Varjoton keskonen laiha ja heikko,
luonnon antimilla eleli.
Kolmasti matkusti maapallon ympäri, katsasti maita ja kansoja.
Vuosien kuluttua kotia kun palasi, tekikokokylänväestävainaita…
PIENI PUINEN POIKA On pääni sorvattua koivua, vartalo vanhaa kuusta.
Kädet ja jalat kiinnitetty on siihen neljällä messinkiruuvilla
Olen pieni puinen poika, päivät pitkiä puisevia.
En ulos pääse sadesäällä muuten turpoan ja halkean…
Olen pieni puinen poika, voin vain istua ja odottaa, hyvää haltijatarta joka lihaksi puun muuttaa…
Gepetto miksi minut tällaiseksi teit, harteilla jököttää umpipuupää.
Iljettävä ihmisen irvikuva, pelkkä tökerösti veistetty vaihdokasssss!
Vaan paloi puinen pinna, päätin kaiken lopettaa nyt haloksi naamioituneena lymyilen saunanuunissa…
TEETÄ JA LYKANTROPIAA
Hänellä on päässään pieni nystyrä, aivolohkojen välissä.
Se joskus niitä kutitaa ja hänestä tuntuu oudolta.
Hänellä on montut ohimoissaan, jäljet pihtisynnytyksen.
Outo kohouma otsassa, kyttyrä täynnä järkeä.
Joskus häntä hiukan huimaa, suusta kuuluu murinaa.
Hän näkee kaiken kolmena ja kuulee kummia…
Ja luulee olevansa ihmissusi, iso ja paha, vaarallinen.
Hän luulee olevansa ihmissusi, iso ja paha hirmu vaarallinen!
Karttele häntä kuutamolla pidä hopealuoteja mukanasi.
Ei hän itse sinulle pahaa tahdo vaan pieni nystyrä aivoissa, joka luulee olevansa ihmissusi, iso ja paha, vaarallinen…
MIKROBI JA NEULATYYNY-LAULU
Eräänä kauniina elokuun päivänä särkyi lasinen purkki.
Lasinsirujen keskeltä maailmaa tappava bakteeri kurkki…
Huippuun jalostettu taudintuoja, luonnevikainen vallan.
Nitisti laitoksen henkilökunnan ja myöhemmin koko kansan…
Piikkiä piikkiä piikkiä saat, vaan ei rokotteet auta!
Silmissä hämärtää ja heikottaa, jo odottaa hauta..
Sitten se nitisti naapurikansat, PÄIVÄNHYVÄTYÖ.
Illalla maapallo joukkohauta jo koittaa yö…
NISKA LIMASSA
Tunnen olevani niinkuin kilpikonna, tai niinkuin joku etana.
Joka suunnatonta omaisuuttansa, raahaa kaikkialle mukanaan…
Kiskon itseäni niinkuin kivirekeä, kiroillen massan hitautta…
Se ja painovoima, pitää huolen siitä, ettei vauhti huimaa päätä pehmeää…
Kilven alla kyyristelen muilta turvassa, lymyilen katseilta suojassa… Häpeämpä hieman ulkomuotoanikin, viihdyn pimeässä piilossa…
Tunnen olevani niinkuin joku kuoriainen, tai niinkuin Elsa Turakainen. Tästä toukasta, ei kuunapäivänä, kaunista perhosta, tule kehittymään
KIVIMETSÄ
Pikkulinnut kivettyneet istuu hiljaa oksillaan, jyrsijätkin jähmettyneet kivisissä koloissa, yksin kylmä itätuuli kivisissä oksissa, päästää äänen vääristyneen, kivi kiven kolahtaa…
Metsien humina ei koskaan enää soi, tuhmat tuulet tullessansa myrkkypilvet toi.
Metsien humina ei koskaan enää soi, vain tuuli kivimetsissämmme vaikeroi,
oi-oi-oi!
Väri harmaa arvokas on metsissä nyt vallalla, jos lähdet sinne kulkemaan, niin ota Geiger mukaan, pikkulinnut oksillaan ei koskaan ala laulamaan, kivisiä marjoja on mahdotonta poimia…
MÄRKÄSILMÄ
Pihalla kaikki kiusasi minua, vesiesteeksi ilkkuen.
Polkivat rikki parhaimmat leluni, olinko jotenkin erilainen?
Tarhassa hoitajat kidutti minua, nimikkopottani piilottaen.
Millainen aikuinen mahtaakaan tulla, jälkeen lapsuuden tällaisen?
Vaan lupasin olla kiltti poika, nöyrä altis kuuliainen.
Lupasin olla kiltti poika, tyttöihinikinäkatsonuten!!!
En ikinä ehtinyt muiden mukaan, myöhästyin jälki junastakin.
Myöhästyin häistä ja hautajaisista, niin omista kuin, vieraistakin…
KENGURUMIES
En kauaa jaksa pohtia, yhtä pikku ongelmaa.
En kauaa viitsi katsella, samaa tv-kanavaa.
En istu koskaan aloillani, minuuttia kauempaa.
Keskustelussa en pysy pitkään asiassa,
olen Kengurumies, Kengurumies, ja hyppään pois…
Hankintani suoritan mä herätteiden pohjalta.
Vaimonvaihtoviikon pidän kerran vuodessa.
En autoakaan korjuuta, vaan vaihdan sen vain uudempaan. Lomakohdejokavuosi Australia
En täyttä aikaa jaksanut ees äiti paran vatsassa.
Tulin ennenaikojani, liki keskenmenona.
En täyttä aikaa taida jaksaa tällä mutapallolla.
Ominkäsinonneen olkoon miehen mottona. Olen
PIKKUSORMEN MITTAINEN PIRU
Eksyin kerran retkilläni, paikkaan vallan ihmeelliseen.
Keskellä pohjanmaan lakeuksia, törmäsin vuoreen kiviseen
yritin tunnin jos toisenkin vaan en päässyt yli, en ympäri.
Päätin siihen jäädä yöksi jo aurinko mailleen katosi..
Kuu ja tähdet valtasi taivaan, silmässä unihiekan siru.
Kun äkkiä kivien välistä hyppäsi esiin pikkusormenmittainenpiru. Päässä naurettavat kumiset sarvet, häntä kuminauhasta.
Kädessä kiilteli pienoinen pistin tehty parsinneulasta…
Pikkusormenmittainenpiru, oikeastaan vain pirun siru.
Vain pikkuriikkisen verran paha, ei himoitse toisten sormia…
Koetin pirua hätistellä pois, piilottelin käsiä ja sormia.
Piru virkkoi ’ÄLÄ PELKÄÄ PELKKIÄ HUHUPUHEITA’.
No, aamulla sitten heräsin varhain, pirua ei mailla, ei Halmeilla,
mutta housut oli revitty riekaleiksi ja piru oli vienyt jalat…
KANNETTAVA REIKÄ
Hieman vino professori, liki nero sellainen.
Jakojäännös muihin verrattuna kolminkertainen.
Sattumalta aivan, teki loisto keksinnön, joka heti mullisti niin teorian kuin käytännönkin…
Kannettava reikä, tuskin markkaa suurempi, se mahtuu vaikka taskuun taikka pysäköintimittariin.
On siihen helppo pujahtaa, jos ympäristö ahdistaa, voi siihen tuhman lapsen laittaa, jos se liikaa mekastaa,
vaan: Kannettavat reiät veivät suoraa päätä Peoriaan, jossa vielä uskotaan tapinreikäteoriaan: Viisitoista vuotta istut yksin tammitynnyrissä, kuudestoista vuosi lyödään tapin reikä kiinni!
Vaan professorin laskelmissa pilkkuvirhe pienen pieni, reikä siihen piiloutuneen syvyyksiinsä nieli.
Pitkä putki siitä lähti, jonnekin se kuljetti ja reiän päässä piiloutujaa tynnyri jo odotti…
HAUDANKAIVAJA
Alla taivaan synkän mustan, salamoiden halkoman.
Sade muuttaa mudaksi mullan, muuttaa jälleen maaksi maan.
Raataa yksin kuopassansa hullu haudankaivaja..
Alla taivaan kristallisen, tähtien kirjoman.
Kaivaa läpi ikiroudan, murtaa rikki jäisen maan.
Raataa yksin kuopassansa hullu haudankaivaja..
Kaiva kaiva minkä jaksat kohta olet kiinassa…
Alla taivaan oranssisen, auringon polttavan.
Tuntee tuskan tulevan ja itseksensä kiroaa.
Kaatuu kuoppaan kaivamaansa hullu haudankaivaja…
ÄITI, ÄLÄ JÄTÄ
Taidan taantua lapseksi jälleen, silmät kiinni ja peitto korville…
Makaan potkin huudan vaan, kutsun äitiä lohduttamaan, tule pyyhi kyyneleet…
Turpeilta partaisilta poskiltain.
Parasta taantua lapseksi jälleen, maata ja maata laskea alleen…
Imeä sormea, imeä rintaa, toisten silmille viskoa ruokaa…
Leikkiä autoilla sekä junilla.
Äiti älä ikinä jätä, yksin komeroon pimeään.
Älä enää yksin jätä, jätä isä!
Tahdon taantua lapseksi jälleen, hyvästi kiire ja ympäristön paineet! Vedän ylleni kumisen puvun, unohdan iäksi kirotun suvun, äiti kuivaa kyyneleet… Turpeilta partaisilta poskiltain.
