Parhautta / Kaputtheit 1996

TARMO
olen nähnyt sen herran piikkihattuisen
kumarsi hymyillen kuin vanhaa tuttua tervehtien

olen nähnyt sen herran piikkihattuisen
tarjosi hymyillen kätensä käyräsormisen

olen nähnyt sen herran piikkihattuisen
kysäisi ohimennen toivomuksen viimeisen

ylivoimaista älykkyyttä
hän ennustaa menneisyyttä

ylivoimaista älykkyyttä
hän ennustaa sisälmyksistä

olen nähnyt sen herran piikkihattuisen
olen nähnyt sen herran piikkihattuisen

 

ANSA
sopeudun lämpimään
sopeudun kylmään
sopeudun päivään
illan hämärään

sanat pulleita kärpäsiä
ne pyydystän tahmealla kielelläni
kaiken kuulen kaiken näen kaiken nielen

sovin hyllylle
sovin pöydälle
sohvan taakse
taulu seinälle

vaihdan väriä kun pyydetään
katoan jos etsitään
vaikenen jos kysytään
kaiken kerron jos käsketään

 

PASI
kerran väitti olleensa lentävällä lautasella
vai oliko se sikari?
lentokentän turvaportit aina meni heti kiinni
miinaharava kuin hiiri vikisi

eilen soitti löytäneensä mikrofonin kotoansa
väitti että puhelinta kuunnellaan
hetki sitten meillä kävi
ventovieras virka herra
sanoi että vika oli linjoissa

ja täyden kuun aikaan hän on aivan poissa tolaltaan
puhuu asioista joka eivät ketään kiinnosta
täyden kuun aikaan hän on aivan poissa tolaltaan
eksyy paikkoihin joita ei ole kartalla

tänään pantiin reput täyteen tarpeellista tavaraa
ja tuvat pantiin porukalla tuleen
hieman kyllä pelotti kun valon nopeus meni rikki
tänne tuskin tullaan enää palaamaan

 

KAHVA
piiskaan kaakkia kuolevaa miksei se viitsi enää ravata miksei anna enää ratsastaa miksei se kisko enää rattaita miksei se viitsi enää hirnua miksei se kärpäsiä karkoita jotka sen ympärillä parveilevat jotka sen suuhun sukeltavat

hautaan koiraa kirppuista miksei se hakenut kapulaa miksei se huomannut ajoissa kuka on herra talossa miksi se meni puraisemaan kättä sitä ruoskivaa jouduin kesken aamukahvan rengasraudan autosta hakemaan

ja ikivanhat luut soittaa hilpeätä sävelmää kelmeämpää kuin kuu ja kylmempää kuin jää

umpeen naulaan ovea kaapin jonka nurkassa on kasa vanhoja muistoja mustassa roskapussissa

ja ikivanhat luut soittaa hilpeätä sävelmää kelmeämpää kuin kuu ja kylmempää kuin jää

kiroan köyttä karkeaa ei kauppiaalla ollut nylonia eikä se uskonut tarinaani rotista

 

Kaikille tarinoiden henkilöille ja heidän seikkailuilleen löytyy vastine todellisesta elämästä. Heidän nimiään ei ole vaihdettu, jotta asianomaisten tunnistaminen olisi mahdollisimman helppoa. Toivottavasti he myös itse tunnistavat itsensä, se olisi heille aivan oikein. Toivottavasti heistä tuntuu oikein pahalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.