Voitto EP 1994

RAUNI
kello kolme aamulla
kolkutusta ovella
raavit silmät auki
kiskot peiton korvilta
ehdit melkein näkemään
kun katto päältä häviää
sisään työntyy käsi
joka tihkuu pikeä

ensin taisi niellä
purematta ravihevosen
rattaat valjaat länget
ohjastajan huono-onnisen
eivät olleet peseytyneet
moneen viikkoon kumpikaan
paha maku suussa
närästää ja oksettaa

hammastikku lyhtypylväs
kipinöitä ritinää
puoli kylää pimeänä
eivät noutajaansa nää
sotaväki tuli-meni
eipä siitä enempää
panssareiden polttoaine
vatsan pahoin löysentää

Perkele tuli noin kerrostalon kokoisella aluksella taivaalta aiheuttaen sekä hämmennystä että paniikkia. Kysymys kuuluu, kuinka tässä pitäisi toimia?

Tasavallan presidentti, tuo tamminiemen taliaivo kyyhöttää par’aikaa kellarissa soperrellen sekavia…

turhaan aivan armoa ruinaat, pakko maksaa ufojen lunnaat

 

TOIVO
naureskellaan kun lyhtypylväät sulaa, ne näyttävät aivan kumisilta
ei piitata autoistakaan, ne ovat kuin nokisia kalosseja

naapureilla on riesanaan, lauma siamilaisia kaksosia kolmosia ja nelosia, mikseivät lopettaneet ajoissa

ei välitä ötököistä, jotka ryömivät esiin viemäreistä pimeässä ja pimeämmässä mässäilevät perheen pienimmillä

jätetään maa, uppoamaan, oksennukseensa tukehtumaan

 

AIMO
näytät siltä kuin olisi mennyt
heinäseiväs siitä reiästä sisään
taisi käydä että kyseinen seiväs
oli vielä heiniä täynnä

parivuode merkiksi kunnian
joka viikko siinä neitsyen uhraat
runsaat raipat ja haavoihin suolaa
sille joka hyvää siementä tuhlaa

puuta heinää epäilemättä
taisi jäljet jäädä peittelemättä
vesipäitä ja pettuleipää
hätä keinot jätti pyhittämättä

virsiä ja kiirastulta

 

USKO
kaivan rautalapiolla
maata lumen peittämää
jossain roudan alla siintää
matkan määränpää
päätin sinne päästä
niinpä toimeen
tuuman toteutin
kun vain olis kesä
nyt on maa kuin alasin

kämmenellä kuopan pohjaa
kiihkeästi kokeilen
joko tuntuu lämpö pallon
kuuman ytimen
vielä metri taikka kaksi
sitten tiedän totuuden
onko paikka todellakin
pätsi tulinen

kaivan metrin kaivan kaksi
pakkasilma lämpiää
kuuma hiekka jalkojeni
alla höyryää
keskipisteen arvoitus kai
työhön mua kannustaa
tiedemiesten väite kohta
varmistuksen saa

lapioni vartta pitkin
kuumuus käsiin kiipeää
hiki valuu pitkin otsanahkaa sykkivää
isken olan takaa
pohja jalkain alta katoaa
syöksyn sulaan massaan
arvoitus näin ratkeaa

olen matkalla maapallon keskipisteeseen

 

Kaikille tarinoiden henkilöille ja heidän seikkailuilleen löytyy vastine todellisesta elämästä. Heidän nimiään ei ole vaihdettu, jotta asianomaisten tunnistaminen olisi mahdollisimman helppoa. Toivottavasti he myös itse tunnistavat itsensä, se olisi heille aivan oikein. Toivottavasti heistä tuntuu oikein pahalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.